kiitettävä
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
kiitettävä (10) (komparatiivi kiitettävämpi, superlatiivi kiitettävin) (taivutus[luo])
- kiitoksen ansaitseva
- Hänen koulutodistuksessaan oli yksinomaan kiitettäviä arvosanoja.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkiːt̪et̪ˌt̪æʋæ/
- tavutus: kii‧tet‧tä‧vä
Etymologia[muokkaa]
- ks. verbi
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: kiitettävästi
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiitettävä Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
kiitettävä
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kiittää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiitettävä | kiitettävät |
| genetiivi | kiitettävän | kiitettävien (kiitettäväin) |
| partitiivi | kiitettävää | kiitettäviä |
| akkusatiivi | kiitettävä; kiitettävän | kiitettävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiitettävässä | kiitettävissä |
| elatiivi | kiitettävästä | kiitettävistä |
| illatiivi | kiitettävään | kiitettäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiitettävällä | kiitettävillä |
| ablatiivi | kiitettävältä | kiitettäviltä |
| allatiivi | kiitettävälle | kiitettäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiitettävänä | kiitettävinä |
| translatiivi | kiitettäväksi | kiitettäviksi |
| abessiivi | kiitettävättä | kiitettävittä |
| instruktiivi | – | kiitettävin |
| komitatiivi | – | kiitettävine |