kiintymys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiintymys (39)

  1. voimakas henkisen läheisyyden tunne jotakin kohtaan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiːnt̪ymys/
  • tavutus: kiin‧ty‧mys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiintymys kiintymykset
genetiivi kiintymyksen kiintymysten
kiintymyksien
partitiivi kiintymystä kiintymyksiä
akkusatiivi kiintymys;
kiintymyksen
kiintymykset
sisäpaikallissijat
inessiivi kiintymyksessä kiintymyksissä
elatiivi kiintymyksestä kiintymyksistä
illatiivi kiintymykseen kiintymyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiintymyksellä kiintymyksillä
ablatiivi kiintymykseltä kiintymyksiltä
allatiivi kiintymykselle kiintymyksille
muut sijamuodot
essiivi kiintymyksenä kiintymyksinä
translatiivi kiintymykseksi kiintymyksiksi
abessiivi kiintymyksettä kiintymyksittä
instruktiivi kiintymyksin
komitatiivi kiintymyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiintymykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiintymys-

Etymologia[muokkaa]

kiintyä + -mys

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]