kiintymys
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiintymys (39)
- voimakas henkisen läheisyyden tunne jotakin kohtaan
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiintymys | kiintymykset |
genetiivi | kiintymyksen | kiintymysten kiintymyksien |
partitiivi | kiintymystä | kiintymyksiä |
akkusatiivi | kiintymys; kiintymyksen |
kiintymykset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiintymyksessä | kiintymyksissä |
elatiivi | kiintymyksestä | kiintymyksistä |
illatiivi | kiintymykseen | kiintymyksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiintymyksellä | kiintymyksillä |
ablatiivi | kiintymykseltä | kiintymyksiltä |
allatiivi | kiintymykselle | kiintymyksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiintymyksenä | kiintymyksinä |
translatiivi | kiintymykseksi | kiintymyksiksi |
abessiivi | kiintymyksettä | kiintymyksittä |
instruktiivi | – | kiintymyksin |
komitatiivi | – | kiintymyksine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. läheisyyden tunne jotakin kohtaan
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiintymys Kielitoimiston sanakirjassa