kiilaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiilaaminen (38)
- teonnimi verbistä kiilata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiilaaminen | kiilaamiset |
| genetiivi | kiilaamisen | kiilaamisten kiilaamisien |
| partitiivi | kiilaamista | kiilaamisia |
| akkusatiivi | kiilaaminen; kiilaamisen |
kiilaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiilaamisessa | kiilaamisissa |
| elatiivi | kiilaamisesta | kiilaamisista |
| illatiivi | kiilaamiseen | kiilaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiilaamisella | kiilaamisilla |
| ablatiivi | kiilaamiselta | kiilaamisilta |
| allatiivi | kiilaamiselle | kiilaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiilaamisena (kiilaamisna) |
kiilaamisina |
| translatiivi | kiilaamiseksi | kiilaamisiksi |
| abessiivi | kiilaamisetta | kiilaamisitta |
| instruktiivi | – | kiilaamisin |
| komitatiivi | – | kiilaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiilaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiilaamis- | |