kiilata

Suomi

Auki kiilattu ovi

Verbi

kiilata (73) (taivutus[luo])

1. käyttää kiilaa
2. etuilla jonossa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiːlɑt̪ɑˣ/
• tavutus: kii‧la‧ta

Etymologia

• substantiivi kiila (vartalo kiila- + pääte -ta (:-a-))

Käännökset

1. käyttää kiilaa

englanti: wedge

2. etuilla jonossa

englanti: cut (in line)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kiilaaminen

Aiheesta muualla

• kiilata Kielitoimiston sanakirjassa