kiila

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Kiila Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiila (9)

  1. loivasti oheneva kappale, joka rakoon työnnettäessä aiheuttaa työntösuuntaan nähden kohtisuoran voiman raon reunoihin
    Kirveen terä pysyi tiukasti varressa, kun olin lyönyt kiilan varren silmään.
    Vähä vähältä kiiloja rakoon hakkaamalla kivi halkesi siististi kahtia.
  2. kolmiomuotoinen taistelumuodostelma, varsinkin sen kärki
  3. mikä tahansa kolmiomainen, kapea tai tunkeutuvat muoto tai kuvio
  4. (kuvaannollisesti) erimielisyys, etenkin kun niitä pyritään aiheuttamaan
    Apunen iski kiilaa suomalaiseen mediakeskusteluun.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈk̟iːlɑ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kiila kiilat
genetiivi kiilan kiilojen
(kiilain)
partitiivi kiilaa kiiloja
akkusatiivi kiila; kiilan kiilat
Sisäpaikallissijat
inessiivi kiilassa kiiloissa
elatiivi kiilasta kiiloista
illatiivi kiilaan kiiloihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kiilalla kiiloilla
ablatiivi kiilalta kiiloilta
allatiivi kiilalle kiiloille
Muut
essiivi kiilana kiiloina
translatiivi kiilaksi kiiloiksi
abessiivi kiilatta kiiloitta
instruktiivi kiiloin
komitatiivi kiiloine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]