kihnuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kihnuttaminen (38)
- teonnimi verbistä kihnuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kihnuttaminen | kihnuttamiset |
| genetiivi | kihnuttamisen | kihnuttamisten kihnuttamisien |
| partitiivi | kihnuttamista | kihnuttamisia |
| akkusatiivi | kihnuttaminen; kihnuttamisen |
kihnuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kihnuttamisessa | kihnuttamisissa |
| elatiivi | kihnuttamisesta | kihnuttamisista |
| illatiivi | kihnuttamiseen | kihnuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kihnuttamisella | kihnuttamisilla |
| ablatiivi | kihnuttamiselta | kihnuttamisilta |
| allatiivi | kihnuttamiselle | kihnuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kihnuttamisena (kihnuttamisna) |
kihnuttamisina |
| translatiivi | kihnuttamiseksi | kihnuttamisiksi |
| abessiivi | kihnuttamisetta | kihnuttamisitta |
| instruktiivi | – | kihnuttamisin |
| komitatiivi | – | kihnuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kihnuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kihnuttamis- | |