kihnutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kihnutus (39)

  1. kihnuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkihnut̪us/
  • tavutus: kih‧nu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kihnutus kihnutukset
genetiivi kihnutuksen kihnutusten
kihnutuksien
partitiivi kihnutusta kihnutuksia
akkusatiivi kihnutus;
kihnutuksen
kihnutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kihnutuksessa kihnutuksissa
elatiivi kihnutuksesta kihnutuksista
illatiivi kihnutukseen kihnutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kihnutuksella kihnutuksilla
ablatiivi kihnutukselta kihnutuksilta
allatiivi kihnutukselle kihnutuksille
muut sijamuodot
essiivi kihnutuksena kihnutuksina
translatiivi kihnutukseksi kihnutuksiksi
abessiivi kihnutuksetta kihnutuksitta
instruktiivi kihnutuksin
komitatiivi kihnutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kihnutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kihnutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kihnuttaa (kihnut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]