kihahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kihahdus (39)

  1. kihahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkihɑhdus/
  • tavutus: ki‧hah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kihahdus kihahdukset
genetiivi kihahduksen kihahdusten
kihahduksien
partitiivi kihahdusta kihahduksia
akkusatiivi kihahdus;
kihahduksen
kihahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kihahduksessa kihahduksissa
elatiivi kihahduksesta kihahduksista
illatiivi kihahdukseen kihahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kihahduksella kihahduksilla
ablatiivi kihahdukselta kihahduksilta
allatiivi kihahdukselle kihahduksille
muut sijamuodot
essiivi kihahduksena kihahduksina
translatiivi kihahdukseksi kihahduksiksi
abessiivi kihahduksetta kihahduksitta
instruktiivi kihahduksin
komitatiivi kihahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kihahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kihahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kihahtaa (kihahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]