kihahdus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kihahdus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkihɑhdus/
- tavutus: ki‧hah‧dus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kihahdus | kihahdukset |
genetiivi | kihahduksen | kihahdusten kihahduksien |
partitiivi | kihahdusta | kihahduksia |
akkusatiivi | kihahdus; kihahduksen |
kihahdukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kihahduksessa | kihahduksissa |
elatiivi | kihahduksesta | kihahduksista |
illatiivi | kihahdukseen | kihahduksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kihahduksella | kihahduksilla |
ablatiivi | kihahdukselta | kihahduksilta |
allatiivi | kihahdukselle | kihahduksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kihahduksena | kihahduksina |
translatiivi | kihahdukseksi | kihahduksiksi |
abessiivi | kihahduksetta | kihahduksitta |
instruktiivi | – | kihahduksin |
komitatiivi | – | kihahduksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kihahdukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kihahdus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kihahtaa (kihahd- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. kihahtaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kihahdus Kielitoimiston sanakirjassa