Siirry sisältöön

kierre

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
[1] Spiraali
[2] Kierrejousi

Substantiivi

[muokkaa]

kierre (48-K)

  1. itsensä ympäri kiertävä käyrä
  2. kartio- tai lieriöpintaa ympäri kiertävä käyrä, lieriön geodeettinen viiva
    ruuvin kierre
  3. (kuvaannollisesti, negatiivisissa yhteyksissä) itseään ruokkiva kehä; tilanne, jossa asian huono tila saa sen edelleen huononemaan
    velkakierre, juomakierre

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkie̯rːeˣ/
  • tavutus: kier‧re

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kierre kierteet
genetiivi kierteen kierteiden
kierteitten
partitiivi kierrettä kierteitä
akkusatiivi kierre;
kierteen
kierteet
sisäpaikallissijat
inessiivi kierteessä kierteissä
elatiivi kierteestä kierteistä
illatiivi kierteeseen kierteisiin
kierteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kierteellä kierteillä
ablatiivi kierteeltä kierteiltä
allatiivi kierteelle kierteille
muut sijamuodot
essiivi kierteenä kierteinä
translatiivi kierteeksi kierteiksi
abessiivi kierteettä kierteittä
instruktiivi kiertein
komitatiivi kierteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiertee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kierret-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

alakierre, inflaatiokierre, juomakierre, kierreharja, kierrehyppy, kierrejousi, kierrekaira, kierrekansi, kierrekansio, kierrekantinen, kierrekiinnitys, kierrekorkki, kierrelaukaus, kierrelehtiö, kierreleuka, kierreliitin, kierrelyönti, kierremutteri, kierrepallo, kierrepora, kierreportaat, kierrepultti, kierrepää, kierreside, kierretappi, kierretulkki, kierretulppa, kierretyökalu, kierreura, kierrevatkain, ruuvikierre, ryyppykierre, sisäkierre, syöksykierre, ulkokierre, vaakakierre, varustelukierre, vekselikierre, velkakierre, yläkierre

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kierre Kielitoimiston sanakirjassa