kartio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kartio (3)
- (geometria) huippua kohti suippeneva muoto tai esine, jonka pohjan suuntainen poikkileikkaus on saman muotoinen joka korkeudella
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑrt̪io/
- tavutus: kar‧ti‧o
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kartio | kartiot |
genetiivi | kartion | kartioiden kartioitten |
partitiivi | kartiota | kartioita |
akkusatiivi | kartio; kartion |
kartiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kartiossa | kartioissa |
elatiivi | kartiosta | kartioista |
illatiivi | kartioon | kartioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kartiolla | kartioilla |
ablatiivi | kartiolta | kartioilta |
allatiivi | kartiolle | kartioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kartiona | kartioina |
translatiivi | kartioksi | kartioiksi |
abessiivi | kartiotta | kartioitta |
instruktiivi | – | kartioin |
komitatiivi | – | kartioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kartio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
kirjakielessä sana esiintyy ensi kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637 (muodossa cartio)[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: kartiokas
Synonyymit[muokkaa]
- (harvinainen) kooni
Yhdyssanat[muokkaa]
kaksoiskartio, kartiohammaspyörä, kartiokulma, kartioleikkaus, kartiolisäke, kartiopinta, kartioprojektio, särmäkartio, ympyräkartio
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Petri Lauerma: Marcus Pauli Sadeleri – Schroderuksen sanakirjan suomalainen avustaja. Kieliviesti, 2016, nro 3, s. 7. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 20.2.2020.