kiekuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kiekuminen (38)
- kukon ääntely
- (kuvaannollisesti, yleensä halventava) kimeä huutaminen tai puhuminen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiekuminen | kiekumiset |
| genetiivi | kiekumisen | kiekumisten kiekumisien |
| partitiivi | kiekumista | kiekumisia |
| akkusatiivi | kiekuminen; kiekumisen |
kiekumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiekumisessa | kiekumisissa |
| elatiivi | kiekumisesta | kiekumisista |
| illatiivi | kiekumiseen | kiekumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiekumisella | kiekumisilla |
| ablatiivi | kiekumiselta | kiekumisilta |
| allatiivi | kiekumiselle | kiekumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiekumisena (kiekumisna) |
kiekumisina |
| translatiivi | kiekumiseksi | kiekumisiksi |
| abessiivi | kiekumisetta | kiekumisitta |
| instruktiivi | – | kiekumisin |
| komitatiivi | – | kiekumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiekumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiekumis- | |