kiehuminen
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kiehuminen (38)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiehuminen | kiehumiset |
| genetiivi | kiehumisen | kiehumisten kiehumisien |
| partitiivi | kiehumista | kiehumisia |
| akkusatiivi | kiehuminen; kiehumisen |
kiehumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiehumisessa | kiehumisissa |
| elatiivi | kiehumisesta | kiehumisista |
| illatiivi | kiehumiseen | kiehumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiehumisella | kiehumisilla |
| ablatiivi | kiehumiselta | kiehumisilta |
| allatiivi | kiehumiselle | kiehumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiehumisena (kiehumisna) |
kiehumisina |
| translatiivi | kiehumiseksi | kiehumisiksi |
| abessiivi | kiehumisetta | kiehumisitta |
| instruktiivi | – | kiehumisin |
| komitatiivi | – | kiehumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiehumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiehumis- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kiehua-verbistä muodostettu teonnimi
|