kiduttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiduttaminen (38)
- teonnimi verbistä kiduttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiduttaminen | kiduttamiset |
| genetiivi | kiduttamisen | kiduttamisten kiduttamisien |
| partitiivi | kiduttamista | kiduttamisia |
| akkusatiivi | kiduttaminen; kiduttamisen |
kiduttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiduttamisessa | kiduttamisissa |
| elatiivi | kiduttamisesta | kiduttamisista |
| illatiivi | kiduttamiseen | kiduttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiduttamisella | kiduttamisilla |
| ablatiivi | kiduttamiselta | kiduttamisilta |
| allatiivi | kiduttamiselle | kiduttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiduttamisena (kiduttamisna) |
kiduttamisina |
| translatiivi | kiduttamiseksi | kiduttamisiksi |
| abessiivi | kiduttamisetta | kiduttamisitta |
| instruktiivi | – | kiduttamisin |
| komitatiivi | – | kiduttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiduttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiduttamis- | |