kidutus

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Kidutus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Kidutusmenetelmiä

Substantiivi[muokkaa]

kidutus (39)

  1. kiduttaminen
  2. (kuvaannollisesti) jokin kärsimystä tai ahdistusta aiheuttava asia
    Hän ei kyennyt unohtamaan kuvaajan läsnäoloa, ja se teki sormuksen valitsemisesta oikeaa kidutusta. (Miljoonaperintö)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkidut̪us/
  • tavutus: ki‧du‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kidutus kidutukset
genetiivi kidutuksen kidutusten
kidutuksien
partitiivi kidutusta kidutuksia
akkusatiivi kidutus;
kidutuksen
kidutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kidutuksessa kidutuksissa
elatiivi kidutuksesta kidutuksista
illatiivi kidutukseen kidutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kidutuksella kidutuksilla
ablatiivi kidutukselta kidutuksilta
allatiivi kidutukselle kidutuksille
muut sijamuodot
essiivi kidutuksena kidutuksina
translatiivi kidutukseksi kidutuksiksi
abessiivi kidutuksetta kidutuksitta
instruktiivi kidutuksin
komitatiivi kidutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kidutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kidutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kiduttaa (kidut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

itsekidutus, kidutuskammio, kidutuskeino, kidutusväline

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kidutus Kielitoimiston sanakirjassa