ketuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ketuttaminen (38)
- teonnimi verbistä ketuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ketuttaminen | ketuttamiset |
| genetiivi | ketuttamisen | ketuttamisten ketuttamisien |
| partitiivi | ketuttamista | ketuttamisia |
| akkusatiivi | ketuttaminen; ketuttamisen |
ketuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ketuttamisessa | ketuttamisissa |
| elatiivi | ketuttamisesta | ketuttamisista |
| illatiivi | ketuttamiseen | ketuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ketuttamisella | ketuttamisilla |
| ablatiivi | ketuttamiselta | ketuttamisilta |
| allatiivi | ketuttamiselle | ketuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ketuttamisena (ketuttamisna) |
ketuttamisina |
| translatiivi | ketuttamiseksi | ketuttamisiksi |
| abessiivi | ketuttamisetta | ketuttamisitta |
| instruktiivi | – | ketuttamisin |
| komitatiivi | – | ketuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ketuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ketuttamis- | |