keskusta
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]keskusta (13)
- keskellä sijaitseva osa, keskipisteen lähellä oleva osa
- ympyrän ~
- kaupungin keskeisin tai tärkein osa
- Kävelin Helsingin keskustassa
- (politiikka) poliittinen keskusta
- (politiikka) Suomen Keskustan käyttönimi
- (shakki) yleensä keskustaan luetaan ruudut d4, d5, e4, e5, mutta joskus mukaan lasketaan myös näitä ympäröivät ruudut
- Keskustan haltuunotto sotilain tai vastustajan sotilaskeskustan muodostamisen häiritseminen on klassisen ajattelutavan mukaan yksi avausvaiheen pääideoista. Hypermoderni koulukunta sen sijaan kannatti keskustan hallintaa etäältä upseerien avulla.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkeskust̪ɑ/, [ˈke̞skʷustɑ̝]
- tavutus: kes‧kus‧ta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keskusta | keskustat |
| genetiivi | keskustan | keskustoiden keskustoitten keskustojen (keskustain) |
| partitiivi | keskustaa | keskustoita keskustoja |
| akkusatiivi | keskusta; keskustan |
keskustat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keskustassa | keskustoissa |
| elatiivi | keskustasta | keskustoista |
| illatiivi | keskustaan | keskustoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keskustalla | keskustoilla |
| ablatiivi | keskustalta | keskustoilta |
| allatiivi | keskustalle | keskustoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keskustana | keskustoina |
| translatiivi | keskustaksi | keskustoiksi |
| abessiivi | keskustatta | keskustoitta |
| instruktiivi | – | keskustoin |
| komitatiivi | – | keskustoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keskusta- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]2. kaupungin tärkein osa
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: keskustalainen
Yhdyssanat
[muokkaa]keskustapolitiikka, keskustapuolue, keskustaryhmä, ydinkeskusta