keltuainen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
keltuainen (38)
- munan keltainen osa, joka toimii kehittyvän alkion ravintona
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkelt̪uˌɑinen/
- tavutus: kel‧tu‧ai‧nen
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | keltuainen | keltuaiset |
genetiivi | keltuaisen | keltuaisten keltuaisien |
partitiivi | keltuaista | keltuaisia |
akkusatiivi | keltuainen; keltuaisen |
keltuaiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | keltuaisessa | keltuaisissa |
elatiivi | keltuaisesta | keltuaisista |
illatiivi | keltuaiseen | keltuaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | keltuaisella | keltuaisilla |
ablatiivi | keltuaiselta | keltuaisilta |
allatiivi | keltuaiselle | keltuaisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | keltuaisena (keltuaisna) |
keltuaisina |
translatiivi | keltuaiseksi | keltuaisiksi |
abessiivi | keltuaisetta | keltuaisitta |
instruktiivi | – | keltuaisin |
komitatiivi | – | keltuaisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | keltuaise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
keltuais- |
Käännökset[muokkaa]
1. munan keltainen osa, joka toimii kehittyvän alkion ravintona
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- keltuainen Kielitoimiston sanakirjassa