kehuskeleva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kehuskeleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kehuskella
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kehuskeleva | kehuskelevat |
| genetiivi | kehuskelevan | kehuskelevien (kehuskelevain) |
| partitiivi | kehuskelevaa | kehuskelevia |
| akkusatiivi | kehuskeleva; kehuskelevan | kehuskelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kehuskelevassa | kehuskelevissa |
| elatiivi | kehuskelevasta | kehuskelevista |
| illatiivi | kehuskelevaan | kehuskeleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kehuskelevalla | kehuskelevilla |
| ablatiivi | kehuskelevalta | kehuskelevilta |
| allatiivi | kehuskelevalle | kehuskeleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kehuskelevana | kehuskelevina |
| translatiivi | kehuskelevaksi | kehuskeleviksi |
| abessiivi | kehuskelevatta | kehuskelevitta |
| instruktiivi | – | kehuskelevin |
| komitatiivi | – | kehuskelevine |