kehuskella

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kehuskella (67) (taivutus[luo])

  1. kehua (yleensä) itseään, mahtailla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkehusˌkelːɑˣ/
  • tavutus: ke‧hus‧kel‧la

Etymologia[muokkaa]

  • frekventatiivimuoto sanasta kehua

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]