kehuskeleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kehuskeleminen (38)
- teonnimi verbistä kehuskella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kehuskeleminen | kehuskelemiset |
| genetiivi | kehuskelemisen | kehuskelemisten kehuskelemisien |
| partitiivi | kehuskelemista | kehuskelemisia |
| akkusatiivi | kehuskeleminen; kehuskelemisen |
kehuskelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kehuskelemisessa | kehuskelemisissa |
| elatiivi | kehuskelemisesta | kehuskelemisista |
| illatiivi | kehuskelemiseen | kehuskelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kehuskelemisella | kehuskelemisilla |
| ablatiivi | kehuskelemiselta | kehuskelemisilta |
| allatiivi | kehuskelemiselle | kehuskelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kehuskelemisena (kehuskelemisna) |
kehuskelemisina |
| translatiivi | kehuskelemiseksi | kehuskelemisiksi |
| abessiivi | kehuskelemisetta | kehuskelemisitta |
| instruktiivi | – | kehuskelemisin |
| komitatiivi | – | kehuskelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kehuskelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kehuskelemis- | |