kehu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kehu (1)
- positiivinen tai kiittelevä arvio
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkehu/
- tavutus: ke‧hu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kehu | kehut |
| genetiivi | kehun | kehujen |
| partitiivi | kehua | kehuja |
| akkusatiivi | kehu; kehun |
kehut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kehussa | kehuissa |
| elatiivi | kehusta | kehuista |
| illatiivi | kehuun | kehuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kehulla | kehuilla |
| ablatiivi | kehulta | kehuilta |
| allatiivi | kehulle | kehuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kehuna | kehuina |
| translatiivi | kehuksi | kehuiksi |
| abessiivi | kehutta | kehuitta |
| instruktiivi | – | kehuin |
| komitatiivi | – | kehuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kehu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kehu Kielitoimiston sanakirjassa
- kehu Tieteen termipankissa
- Artikkeli 90 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Verbi
[muokkaa]kehu
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kehua