moite

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

moite (48-C)[1]

  1. kritisoiva palaute, nootti

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmoi̯t̪eˣ/
  • tavutus: moi‧te

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi moite moitteet
genetiivi moitteen moitteiden
moitteitten
partitiivi moitetta moitteita
akkusatiivi moite;
moitteen
moitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi moitteessa moitteissa
elatiivi moitteesta moitteista
illatiivi moitteeseen moitteisiin
moitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi moitteella moitteilla
ablatiivi moitteelta moitteilta
allatiivi moitteelle moitteille
muut sijamuodot
essiivi moitteena moitteina
translatiivi moitteeksi moitteiksi
abessiivi moitteetta moitteitta
instruktiivi moittein
komitatiivi moitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo moittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
moitet-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

moiteaika, moitekanne, testamentinmoite

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • moite Kielitoimiston sanakirjassa

Ranska[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

moite m./f. (monikko moites[luo] m./f.)

  1. lämmin, kostea, hikinen (säästä tai ihosta)

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • moite Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C