kehäpäätelmä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kehäpäätelmä (10)
- (logiikka) virheellinen päätelmä, jonka premisseissä oletetaan johtopäätös todeksi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkehæˌpæːt̪elmæ/
- tavutus: ke‧hä‧pää‧tel‧mä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kehäpäätelmä | kehäpäätelmät |
| genetiivi | kehäpäätelmän | kehäpäätelmien (kehäpäätelmäin) |
| partitiivi | kehäpäätelmää | kehäpäätelmiä |
| akkusatiivi | kehäpäätelmä; kehäpäätelmän |
kehäpäätelmät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kehäpäätelmässä | kehäpäätelmissä |
| elatiivi | kehäpäätelmästä | kehäpäätelmistä |
| illatiivi | kehäpäätelmään | kehäpäätelmiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kehäpäätelmällä | kehäpäätelmillä |
| ablatiivi | kehäpäätelmältä | kehäpäätelmiltä |
| allatiivi | kehäpäätelmälle | kehäpäätelmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kehäpäätelmänä | kehäpäätelminä |
| translatiivi | kehäpäätelmäksi | kehäpäätelmiksi |
| abessiivi | kehäpäätelmättä | kehäpäätelmittä |
| instruktiivi | – | kehäpäätelmin |
| komitatiivi | – | kehäpäätelmine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kehäpäätelmä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |