päätelmä

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

päätelmä (10)

  1. päättelyn lopputulema; johtopäätös

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpæːt̪elmæ/
  • tavutus: pää‧tel‧mä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi päätelmä päätelmät
genetiivi päätelmän päätelmien
(päätelmäin)
partitiivi päätelmää päätelmiä
akkusatiivi päätelmä;
päätelmän
päätelmät
sisäpaikallissijat
inessiivi päätelmässä päätelmissä
elatiivi päätelmästä päätelmistä
illatiivi päätelmään päätelmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi päätelmällä päätelmillä
ablatiivi päätelmältä päätelmiltä
allatiivi päätelmälle päätelmille
muut sijamuodot
essiivi päätelmänä päätelminä
translatiivi päätelmäksi päätelmiksi
abessiivi päätelmättä päätelmittä
instruktiivi päätelmin
komitatiivi päätelmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo päätelmä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ennakkopäätelmä, harhapäätelmä, kehäpäätelmä, loppupäätelmä, virhepäätelmä

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Heikki Leskinen: Wolmar Schildt "tieteen ja taiteen isä" (toim. Mauno Jokipii). Jyväskylä: Atena, 1993.