kavaltava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kavaltava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kavaltaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kavaltava | kavaltavat |
| genetiivi | kavaltavan | kavaltavien (kavaltavain) |
| partitiivi | kavaltavaa | kavaltavia |
| akkusatiivi | kavaltava; kavaltavan | kavaltavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kavaltavassa | kavaltavissa |
| elatiivi | kavaltavasta | kavaltavista |
| illatiivi | kavaltavaan | kavaltaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kavaltavalla | kavaltavilla |
| ablatiivi | kavaltavalta | kavaltavilta |
| allatiivi | kavaltavalle | kavaltaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kavaltavana | kavaltavina |
| translatiivi | kavaltavaksi | kavaltaviksi |
| abessiivi | kavaltavatta | kavaltavitta |
| instruktiivi | – | kavaltavin |
| komitatiivi | – | kavaltavine |