kavaltaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kavaltaminen (38)
- teonnimi verbistä kavaltaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kavaltaminen | kavaltamiset |
| genetiivi | kavaltamisen | kavaltamisten kavaltamisien |
| partitiivi | kavaltamista | kavaltamisia |
| akkusatiivi | kavaltaminen; kavaltamisen |
kavaltamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kavaltamisessa | kavaltamisissa |
| elatiivi | kavaltamisesta | kavaltamisista |
| illatiivi | kavaltamiseen | kavaltamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kavaltamisella | kavaltamisilla |
| ablatiivi | kavaltamiselta | kavaltamisilta |
| allatiivi | kavaltamiselle | kavaltamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kavaltamisena (kavaltamisna) |
kavaltamisina |
| translatiivi | kavaltamiseksi | kavaltamisiksi |
| abessiivi | kavaltamisetta | kavaltamisitta |
| instruktiivi | – | kavaltamisin |
| komitatiivi | – | kavaltamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kavaltamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kavaltamis- | |