kausaliteetti

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Kausaliteetti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kausaliteetti (5-C)[1]

  1. syy-seuraussuhde
  2. edellisessä syyn taustalla oleva toiminta tai voima, joka saa syyn aiheuttamaan seurauksen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kausaliteetti kausaliteetit
genetiivi kausaliteetin kausaliteettien
(kausaliteettein)
partitiivi kausaliteettia kausaliteetteja
akkusatiivi kausaliteetti;
kausaliteetin
kausaliteetit
sisäpaikallissijat
inessiivi kausaliteetissa kausaliteeteissa
elatiivi kausaliteetista kausaliteeteista
illatiivi kausaliteettiin kausaliteetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kausaliteetilla kausaliteeteilla
ablatiivi kausaliteetilta kausaliteeteilta
allatiivi kausaliteetille kausaliteeteille
muut sijamuodot
essiivi kausaliteettina kausaliteetteina
translatiivi kausaliteetiksi kausaliteeteiksi
abessiivi kausaliteetitta kausaliteeteitta
instruktiivi kausaliteetein
komitatiivi kausaliteetteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kausaliteeti-
vahva vartalo kausaliteetti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C