kaulaileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaulaileminen (38)
- teonnimi verbistä kaulailla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaulaileminen | kaulailemiset |
| genetiivi | kaulailemisen | kaulailemisten kaulailemisien |
| partitiivi | kaulailemista | kaulailemisia |
| akkusatiivi | kaulaileminen; kaulailemisen |
kaulailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaulailemisessa | kaulailemisissa |
| elatiivi | kaulailemisesta | kaulailemisista |
| illatiivi | kaulailemiseen | kaulailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaulailemisella | kaulailemisilla |
| ablatiivi | kaulailemiselta | kaulailemisilta |
| allatiivi | kaulailemiselle | kaulailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaulailemisena (kaulailemisna) |
kaulailemisina |
| translatiivi | kaulailemiseksi | kaulailemisiksi |
| abessiivi | kaulailemisetta | kaulailemisitta |
| instruktiivi | – | kaulailemisin |
| komitatiivi | – | kaulailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaulailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaulailemis- | |