kaulailla

Suomi

Verbi

kaulailla (67) (taivutus[luo])

1. halata

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑu̯lɑi̯lːɑˣ/
• tavutus: kau‧lail‧la

Etymologia

• johdos verbistä kaula (vartalo kaula- + johdin -il:ile- + verbintunnus -la)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kaulaileminen, kaulailu

Aiheesta muualla

• kaulailla Kielitoimiston sanakirjassa