katkelma
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]katkelma (10)
- osa, joka on otettu pidemmästä teoksesta
- Levy sisältää katkelmia säveltäjän tunnetuimmista teoksista.
- osa, joka on säilynyt jostain pidemmästä teoksesta, fragmentti
- Baabelista peräisin olevasta 7-osaisesta luomisrunosta tunnetaan nyt 49 katkelmaa.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑt̪kelmɑ/
- tavutus: kat‧kel‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | katkelma | katkelmat |
| genetiivi | katkelman | katkelmien (katkelmain) |
| partitiivi | katkelmaa | katkelmia |
| akkusatiivi | katkelma; katkelman |
katkelmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | katkelmassa | katkelmissa |
| elatiivi | katkelmasta | katkelmista |
| illatiivi | katkelmaan | katkelmiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | katkelmalla | katkelmilla |
| ablatiivi | katkelmalta | katkelmilta |
| allatiivi | katkelmalle | katkelmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | katkelmana | katkelmina |
| translatiivi | katkelmaksi | katkelmiksi |
| abessiivi | katkelmatta | katkelmitta |
| instruktiivi | – | katkelmin |
| komitatiivi | – | katkelmine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | katkelma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]johdos verbistä katketa
Käännökset
[muokkaa]1. pidemmästä teoksesta otettu osa
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: katkelmallinen
Yhdyssanat
[muokkaa]runonkatkelma, tekstinkatkelma
Aiheesta muualla
[muokkaa]- katkelma Kielitoimiston sanakirjassa