kataja

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kataja
[1] Kataja

Suomi[muokkaa]

Wikipedia
Katso artikkeli Kataja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi[muokkaa]

kataja (10)[1]

  1. kotikataja (Juniperus communis), sypressikasvien heimoon kuuluva havupuu, jonka hedelmä on käpy, katajanmarja
  2. (yleisesti) mikä tahansa katajien (Juniperus) suvun kasvi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kataja katajat
genetiivi katajan katajien
(katajain)
partitiivi katajaa katajia
akkusatiivi kataja; katajan katajat
sisäpaikallissijat
inessiivi katajassa katajissa
elatiivi katajasta katajista
illatiivi katajaan katajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi katajalla katajilla
ablatiivi katajalta katajilta
allatiivi katajalle katajille
muut sijamuodot
essiivi katajana katajina
translatiivi katajaksi katajiksi
abessiivi katajatta katajitta
instruktiivi katajin
komitatiivi katajine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • sanalle on vastineita kaikissa lähisukukielissä, mutta sen vanhempaa alkuperää ei ole varmuudella selvitetty. Sanan asusta kataja on ensimmäinen kirjallinen maininta vuodelta 1683 Henrik Florinuksen sanakirjan toisessa painoksessa.[2] Asu katava esiintyy jo 1551 Mikael Agricolan kielessä.[3]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

joulukataja, katajahaarikka, katajanhavu, katajanmarja, katajapensas, katajatuoppi, katajaöljy syyriankataja

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kataja Kielitoimiston sanakirjassa
  • kataja Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 375. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  3. Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 90. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.