kastanja
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kastanja (12)
- kastanjapuun hedelmä, pähkinä, joita on yleensä kolmittain piikikkäissä hedelmäkehdoissa
- Jalokastanja on koristepuu, joka tuottaa parhaat kastanjat.
- kastanjapuu, kastanjoiden (Castanea) suvun kasvi
- kastanjapuun puuaines
- (anatomia, hevosella) yösilmä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑst̪ɑnjɑ/
- tavutus: kas‧tan‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kastanja | kastanjat |
| genetiivi | kastanjan | kastanjoiden kastanjoitten (kastanjain) |
| partitiivi | kastanjaa | kastanjoita |
| akkusatiivi | kastanja; kastanjan |
kastanjat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kastanjassa | kastanjoissa |
| elatiivi | kastanjasta | kastanjoista |
| illatiivi | kastanjaan | kastanjoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kastanjalla | kastanjoilla |
| ablatiivi | kastanjalta | kastanjoilta |
| allatiivi | kastanjalle | kastanjoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kastanjana | kastanjoina |
| translatiivi | kastanjaksi | kastanjoiksi |
| abessiivi | kastanjatta | kastanjoitta |
| instruktiivi | – | kastanjoin |
| komitatiivi | – | kastanjoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kastanja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]< ruotsi << italia[1]
Käännökset
[muokkaa]1. hedelmä
2. puu
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kastanja Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.