pähkinä
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]pähkinä (12)
- (kasvitiede) kuiva, aukeamaton hedelmä, joka sisältää vain yhden siemenen. Kaupallisesti ja arkikielessä nimitetään muunkinlaisia kovia syötäviä paljon rasvaa ja valkuaista sisältäviä hedelmiä tai sellaisen osia pähkinöiksi.
- ongelma tai tehtävä
- Tässä sinulle pähkinä purtavaksi.
- Tuo tehtävä onkin pähkinä purtavaksi.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpæhkinæ/
- tavutus: päh‧ki‧nä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pähkinä | pähkinät |
| genetiivi | pähkinän | pähkinöiden pähkinöitten (pähkinäin) |
| partitiivi | pähkinää | pähkinöitä |
| akkusatiivi | pähkinä; pähkinän |
pähkinät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pähkinässä | pähkinöissä |
| elatiivi | pähkinästä | pähkinöistä |
| illatiivi | pähkinään | pähkinöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pähkinällä | pähkinöillä |
| ablatiivi | pähkinältä | pähkinöiltä |
| allatiivi | pähkinälle | pähkinöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pähkinänä | pähkinöinä |
| translatiivi | pähkinäksi | pähkinöiksi |
| abessiivi | pähkinättä | pähkinöittä |
| instruktiivi | – | pähkinöin |
| komitatiivi | – | pähkinöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pähkinä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. hedelmä
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]acajoupähkinä, aivopähkinä, cashewpähkinä, hasselpähkinä, jalopähkinä, kolapähkinä, kookospähkinä, koolapähkinä, maapähkinä, muskottipähkinä, parapähkinä, pekaanipähkinä, pistaasipähkinä, pähkinähakki, pähkinäkakku, pähkinälehto, pähkinänakkeli, pähkinänkuori, pähkinänruskea, pähkinänsydän, pähkinänsärkijä, pähkinäntatti, pähkinäpensas, pähkinäpuinen, pähkinäpuu, pähkinärouhe, pähkinäsakset, pähkinäsuklaa, pähkinäöljy, saksanpähkinä, suolapähkinä, vesipähkinä