karma
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]karma (9)
- buddhalaisuudessa, hindulaisuudessa ja jainalaisuudessa esiintyviä syyn ja seurauksen toimintaa kuvaavia oppeja; jälleensyntymisen määräävä tekojen hyvyys ja pahuus
- kohtalo
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑrmɑ/
- tavutus: kar‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karma | karmat |
| genetiivi | karman | karmojen (karmain) |
| partitiivi | karmaa | karmoja |
| akkusatiivi | karma; karman |
karmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karmassa | karmoissa |
| elatiivi | karmasta | karmoista |
| illatiivi | karmaan | karmoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karmalla | karmoilla |
| ablatiivi | karmalta | karmoilta |
| allatiivi | karmalle | karmoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karmana | karmoina |
| translatiivi | karmaksi | karmoiksi |
| abessiivi | karmatta | karmoitta |
| instruktiivi | – | karmoin |
| komitatiivi | – | karmoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- karma Kielitoimiston sanakirjassa