karistus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karistus (39)

  1. karistaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrist̪us/
  • tavutus: ka‧ris‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karistus karistukset
genetiivi karistuksen karistusten
karistuksien
partitiivi karistusta karistuksia
akkusatiivi karistus;
karistuksen
karistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi karistuksessa karistuksissa
elatiivi karistuksesta karistuksista
illatiivi karistukseen karistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi karistuksella karistuksilla
ablatiivi karistukselta karistuksilta
allatiivi karistukselle karistuksille
muut sijamuodot
essiivi karistuksena karistuksina
translatiivi karistukseksi karistuksiksi
abessiivi karistuksetta karistuksitta
instruktiivi karistuksin
komitatiivi karistuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karistukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
karistus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä karistaa (karist- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karistus (gen karistuse, part karistust)

  1. rangaistus
    kehaline karistus – ruumiillinen rangaistus

Taivutus[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
  • (etenkin ruumiillinen t. kuolemanrangaistus) nuhtlus
Yhdyssanat[muokkaa]

halduskaristus, karistustöö, kriminaalkaristus, peksukaristus, vanglakaristus

Aiheesta muualla[muokkaa]