karisma

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karisma (13)[1]

  1. (psykologia, sosiologia) yksilön tyyneyttä ja viehätysvoimaa huokuva, yleensä ihailtava, olemus
  2. (kristinusko) armolahja

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrismɑ/
  • tavutus: ka‧ris‧ma

Etymologia[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karisma karismat
genetiivi karisman karismoiden
karismoitten
karismojen
(karismain)
partitiivi karismaa karismoita
karismoja
akkusatiivi karisma;
karisman
karismat
sisäpaikallissijat
inessiivi karismassa karismoissa
elatiivi karismasta karismoista
illatiivi karismaan karismoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karismalla karismoilla
ablatiivi karismalta karismoilta
allatiivi karismalle karismoille
muut sijamuodot
essiivi karismana karismoina
translatiivi karismaksi karismoiksi
abessiivi karismatta karismoitta
instruktiivi karismoin
komitatiivi karismoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • karisma Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 13