karisma

Katso artikkeli Karisma Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

karisma (13)

(psykologia, sosiologia) yksilön tyyneyttä ja viehätysvoimaa huokuva, yleensä ihailtava, olemus
(kristinusko) armolahja

muinaiskreikan sanasta χάρισμα (khárisma (”armo”, ”suosio”, ”lahja”)) < sanasta χαρίζομαι (kharízomai (”Osoitan suosiota”)) < sanasta χάρις (kháris (”armo”)) < sanasta χαίρω (khaírō ”(Olen onnellinen”))

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	karisma	karismat
genetiivi	karisman	karismoiden karismoitten karismojen (karismain)
partitiivi	karismaa	karismoita karismoja
akkusatiivi	karisma; karisman	karismat
sisäpaikallissijat
inessiivi	karismassa	karismoissa
elatiivi	karismasta	karismoista
illatiivi	karismaan	karismoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	karismalla	karismoilla
ablatiivi	karismalta	karismoilta
allatiivi	karismalle	karismoille
muut sijamuodot
essiivi	karismana	karismoina
translatiivi	karismaksi	karismoiksi
abessiivi	karismatta	karismoitta
instruktiivi	–	karismoin
komitatiivi	–	karismoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	karisma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

1. henkilökohtainen viehätysvoima