karahtaminen
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
karahtaminen (38)
- teonnimi verbistä karahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karahtaminen | karahtamiset |
| genetiivi | karahtamisen | karahtamisten karahtamisien |
| partitiivi | karahtamista | karahtamisia |
| akkusatiivi | karahtaminen; karahtamisen |
karahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karahtamisessa | karahtamisissa |
| elatiivi | karahtamisesta | karahtamisista |
| illatiivi | karahtamiseen | karahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karahtamisella | karahtamisilla |
| ablatiivi | karahtamiselta | karahtamisilta |
| allatiivi | karahtamiselle | karahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karahtamisena (karahtamisna) |
karahtamisina |
| translatiivi | karahtamiseksi | karahtamisiksi |
| abessiivi | karahtamisetta | karahtamisitta |
| instruktiivi | – | karahtamisin |
| komitatiivi | – | karahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
karahtamis- | |