kandi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kandi (5)[1]

  1. (arkikieltä) kandidaatti (henkilö, joka on suorittanut kandidaantintutkinnon)
    valmistua kandiksi
    saada kandin paperit
  2. (arkikieltä) kandidaatintutkielma, kandidaatintutkinnon lopputyö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑndi/
  • tavutus: kan‧di

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kandi kandit
genetiivi kandin kandien
(kandein)
partitiivi kandia kandeja
akkusatiivi kandi;
kandin
kandit
sisäpaikallissijat
inessiivi kandissa kandeissa
elatiivi kandista kandeista
illatiivi kandiin kandeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kandilla kandeilla
ablatiivi kandilta kandeilta
allatiivi kandille kandeille
muut sijamuodot
essiivi kandina kandeina
translatiivi kandiksi kandeiksi
abessiivi kanditta kandeitta
instruktiivi kandein
komitatiivi kandeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kandi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Vieruskäsitteet[muokkaa]

[2] kandidaatintutkielma:

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kandi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5