kaluuna

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kaluuna (13)

  1. univormun arvomerkkinauha
  2. koristenauha, koristepunos

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑluːnɑ/
  • tavutus: ka‧luu‧na

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaluuna kaluunat
genetiivi kaluunan kaluunoiden
kaluunoitten
kaluunojen
(kaluunain)
partitiivi kaluunaa kaluunoita
kaluunoja
akkusatiivi kaluuna;
kaluunan
kaluunat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaluunassa kaluunoissa
elatiivi kaluunasta kaluunoista
illatiivi kaluunaan kaluunoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaluunalla kaluunoilla
ablatiivi kaluunalta kaluunoilta
allatiivi kaluunalle kaluunoille
muut sijamuodot
essiivi kaluunana kaluunoina
translatiivi kaluunaksi kaluunoiksi
abessiivi kaluunatta kaluunoitta
instruktiivi kaluunoin
komitatiivi kaluunoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaluuna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

< ruotsi < ranska[1]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaluuna Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.