kaluuna
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaluuna (13)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑluːnɑ/
- tavutus: ka‧luu‧na
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaluuna | kaluunat |
genetiivi | kaluunan | kaluunoiden kaluunoitten kaluunojen (kaluunain) |
partitiivi | kaluunaa | kaluunoita kaluunoja |
akkusatiivi | kaluuna; kaluunan |
kaluunat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaluunassa | kaluunoissa |
elatiivi | kaluunasta | kaluunoista |
illatiivi | kaluunaan | kaluunoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaluunalla | kaluunoilla |
ablatiivi | kaluunalta | kaluunoilta |
allatiivi | kaluunalle | kaluunoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaluunana | kaluunoina |
translatiivi | kaluunaksi | kaluunoiksi |
abessiivi | kaluunatta | kaluunoitta |
instruktiivi | – | kaluunoin |
komitatiivi | – | kaluunoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kaluuna- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
< ruotsi < ranska[1]
Käännökset[muokkaa]
1. univormun arvomerkkinauha
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kaluuna Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.