kaltevuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kaltevuus (40)
- kallistuksen määrää kuvaava suure, tason tai suoran viivan vaakatason kanssa muodostama kulma
- Pinnan kaltevuuden jyrkkyyttä kuvataan kulmakertoimen arvolla.
- Tasakatoissa ei ole veden valumiseen tarvittavaa kaltevuutta.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑlt̪eʋuːs/
- tavutus: kal‧te‧vuus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaltevuus | kaltevuudet |
| genetiivi | kaltevuuden | kaltevuuksien |
| partitiivi | kaltevuutta | kaltevuuksia |
| akkusatiivi | kaltevuus; kaltevuuden |
kaltevuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaltevuudessa | kaltevuuksissa |
| elatiivi | kaltevuudesta | kaltevuuksista |
| illatiivi | kaltevuuteen | kaltevuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaltevuudella | kaltevuuksilla |
| ablatiivi | kaltevuudelta | kaltevuuksilta |
| allatiivi | kaltevuudelle | kaltevuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaltevuutena | kaltevuuksina |
| translatiivi | kaltevuudeksi | kaltevuuksiksi |
| abessiivi | kaltevuudetta | kaltevuuksitta |
| instruktiivi | – | kaltevuuksin |
| komitatiivi | – | kaltevuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kaltevuude- | |
| vahva vartalo | kaltevuute- | |
| konsonantti- vartalo |
kaltevuut- | |