Siirry sisältöön

kallistelu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kallistelu (2)

  1. toistuva kallisteleminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkɑlːisˌt̪elu/
  • tavutus: kal‧lis‧te‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kallistelu kallistelut
genetiivi kallistelun kallistelujen
kallisteluiden
kallisteluitten
partitiivi kallistelua kallisteluita
kallisteluja
akkusatiivi kallistelu;
kallistelun
kallistelut
sisäpaikallissijat
inessiivi kallistelussa kallisteluissa
elatiivi kallistelusta kallisteluista
illatiivi kallisteluun kallisteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kallistelulla kallisteluilla
ablatiivi kallistelulta kallisteluilta
allatiivi kallistelulle kallisteluille
muut sijamuodot
essiivi kallisteluna kallisteluina
translatiivi kallisteluksi kallisteluiksi
abessiivi kallistelutta kallisteluitta
instruktiivi kallisteluin
komitatiivi kallisteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kallistelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]