kallio

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kallio
Wikipedia
Katso artikkeli Kallioperä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kallio (3)

  1. kallioperän näkyvä, ei maaperän peittämä osa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kallio kalliot
genetiivi kallion kallioiden
kallioitten
partitiivi kalliota kallioita
akkusatiivi kallio;
kallion
kalliot
sisäpaikallissijat
inessiivi kalliossa kallioissa
elatiivi kalliosta kallioista
illatiivi kallioon kallioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalliolla kallioilla
ablatiivi kalliolta kallioilta
allatiivi kalliolle kallioille
muut sijamuodot
essiivi kalliona kallioina
translatiivi kallioksi kallioiksi
abessiivi kalliotta kallioitta
instruktiivi kallioin
komitatiivi kallioine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

avokallio, emäkallio, kallioimarre, kalliojyrkänne, kalliokasvi, kalliokasvillisuus, kalliokielo, kalliokiipeily, kallioleikkaus, kalliolohkare, kalliolouhos, kallioluola, kallioluoto, kalliomaalaus, kalliomaasto, kallionhalkeama, kallionjärkäle, kallionkieleke, kallionkolo, kallionlaki, kallionlohkare, kallionrinne, kallionseinä, kallionseinämä, kalliopaasi, kalliopaljastuma, kallioperusta, kallioperä, kalliopiirros, kalliopinta, kalliopohja, kallioranta, kalliosaari, kallioseinä, kallioseinämä, kalliosuoja, kiintokallio, peruskallio, pintakallio, rantakallio, silokallio

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kallio Kielitoimiston sanakirjassa
  • kallio Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.