kalkuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kalkuttaminen (38)
- teonnimi verbistä kalkuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kalkuttaminen | kalkuttamiset |
| genetiivi | kalkuttamisen | kalkuttamisten kalkuttamisien |
| partitiivi | kalkuttamista | kalkuttamisia |
| akkusatiivi | kalkuttaminen; kalkuttamisen |
kalkuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kalkuttamisessa | kalkuttamisissa |
| elatiivi | kalkuttamisesta | kalkuttamisista |
| illatiivi | kalkuttamiseen | kalkuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kalkuttamisella | kalkuttamisilla |
| ablatiivi | kalkuttamiselta | kalkuttamisilta |
| allatiivi | kalkuttamiselle | kalkuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kalkuttamisena (kalkuttamisna) |
kalkuttamisina |
| translatiivi | kalkuttamiseksi | kalkuttamisiksi |
| abessiivi | kalkuttamisetta | kalkuttamisitta |
| instruktiivi | – | kalkuttamisin |
| komitatiivi | – | kalkuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kalkuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kalkuttamis- | |