kalkutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kalkutus (39)

  1. kalkuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑlkut̪us/
  • tavutus: kal‧ku‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kalkutus kalkutukset
genetiivi kalkutuksen kalkutusten
kalkutuksien
partitiivi kalkutusta kalkutuksia
akkusatiivi kalkutus;
kalkutuksen
kalkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kalkutuksessa kalkutuksissa
elatiivi kalkutuksesta kalkutuksista
illatiivi kalkutukseen kalkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalkutuksella kalkutuksilla
ablatiivi kalkutukselta kalkutuksilta
allatiivi kalkutukselle kalkutuksille
muut sijamuodot
essiivi kalkutuksena kalkutuksina
translatiivi kalkutukseksi kalkutuksiksi
abessiivi kalkutuksetta kalkutuksitta
instruktiivi kalkutuksin
komitatiivi kalkutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kalkutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kalkutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kalkuttaa (kalkut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]