kalkutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kalkutus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑlkut̪us/
- tavutus: kal‧ku‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kalkutus | kalkutukset |
genetiivi | kalkutuksen | kalkutusten kalkutuksien |
partitiivi | kalkutusta | kalkutuksia |
akkusatiivi | kalkutus; kalkutuksen |
kalkutukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kalkutuksessa | kalkutuksissa |
elatiivi | kalkutuksesta | kalkutuksista |
illatiivi | kalkutukseen | kalkutuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kalkutuksella | kalkutuksilla |
ablatiivi | kalkutukselta | kalkutuksilta |
allatiivi | kalkutukselle | kalkutuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kalkutuksena | kalkutuksina |
translatiivi | kalkutukseksi | kalkutuksiksi |
abessiivi | kalkutuksetta | kalkutuksitta |
instruktiivi | – | kalkutuksin |
komitatiivi | – | kalkutuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kalkutukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kalkutus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kalkuttaa (kalkut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. kalkuttaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kalkutus Kielitoimiston sanakirjassa