kalkitus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kalkitus (39)

  1. kalkitseminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑlkit̪us/
  • tavutus: kal‧ki‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kalkitus kalkitukset
genetiivi kalkituksen kalkitusten
kalkituksien
partitiivi kalkitusta kalkituksia
akkusatiivi kalkitus;
kalkituksen
kalkitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kalkituksessa kalkituksissa
elatiivi kalkituksesta kalkituksista
illatiivi kalkitukseen kalkituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalkituksella kalkituksilla
ablatiivi kalkitukselta kalkituksilta
allatiivi kalkitukselle kalkituksille
muut sijamuodot
essiivi kalkituksena kalkituksina
translatiivi kalkitukseksi kalkituksiksi
abessiivi kalkituksetta kalkituksitta
instruktiivi kalkituksin
komitatiivi kalkituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kalkitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kalkitus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kalkita (kalkit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]