kaksimielisyys

Suomi

kaksimielisyys (40)

puheessa tai tekstissä oleva kohta, jolla on tahallinen tai tahaton toinen, varsinkin seksuaalisuuteen liittyvä, merkitys; käytetään flirttailussa ja huumorissa
se, että on kaksimielinen

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kaksimielisyys	kaksimielisyydet
genetiivi	kaksimielisyyden	kaksimielisyyksien
partitiivi	kaksimielisyyttä	kaksimielisyyksiä
akkusatiivi	kaksimielisyys; kaksimielisyyden	kaksimielisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kaksimielisyydessä	kaksimielisyyksissä
elatiivi	kaksimielisyydestä	kaksimielisyyksistä
illatiivi	kaksimielisyyteen	kaksimielisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kaksimielisyydellä	kaksimielisyyksillä
ablatiivi	kaksimielisyydeltä	kaksimielisyyksiltä
allatiivi	kaksimielisyydelle	kaksimielisyyksille
muut sijamuodot
essiivi	kaksimielisyytenä	kaksimielisyyksinä
translatiivi	kaksimielisyydeksi	kaksimielisyyksiksi
abessiivi	kaksimielisyydettä	kaksimielisyyksittä
instruktiivi	–	kaksimielisyyksin
komitatiivi	–	kaksimielisyyksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kaksimielisyyde-
vahva vartalo	kaksimielisyyte-
konsonantti- vartalo	kaksimielisyyt-

1. kaksimielisyys