kaivelema
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kaivelema
- (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä kaivella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaivelema | kaivelemat |
| genetiivi | kaiveleman | kaivelemien (kaivelemain) |
| partitiivi | kaivelemaa | kaivelemia |
| akkusatiivi | kaivelema; kaiveleman |
kaivelemat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaivelemassa | kaivelemissa |
| elatiivi | kaivelemasta | kaivelemista |
| illatiivi | kaivelemaan | kaivelemiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaivelemalla | kaivelemilla |
| ablatiivi | kaivelemalta | kaivelemilta |
| allatiivi | kaivelemalle | kaivelemille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaivelemana | kaivelemina |
| translatiivi | kaivelemaksi | kaivelemiksi |
| abessiivi | kaivelematta | kaivelemitta |
| instruktiivi | – | kaivelemin |
| komitatiivi | – | kaivelemine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |