kaivella

Suomi

Verbi

kaivella (67) (taivutus[luo])

1. frekventatiivinen kaivaa
2. frekventatiivinen etsiä esiin, penkoa

   Veroviranomaiset päättivät: somesta voidaan kaivella tietoja (tivi.fi)

3. (kuvaannollisesti) vaivata, harmittaa, kiukuttaa

   Se asia jäi vähän kaivelemaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑi̯ʋelːɑˣ/
• tavutus: kai‧vel‧la

Etymologia

verbi kaivaa (vartalo kaiv|a- + pääte -ella)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kaiveleminen

Aiheesta muualla

• kaivella Kielitoimiston sanakirjassa