kahlehtiva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kahlehtiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kahlehtia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kahlehtiva | kahlehtivat |
| genetiivi | kahlehtivan | kahlehtivien (kahlehtivain) |
| partitiivi | kahlehtivaa | kahlehtivia |
| akkusatiivi | kahlehtiva; kahlehtivan | kahlehtivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kahlehtivassa | kahlehtivissa |
| elatiivi | kahlehtivasta | kahlehtivista |
| illatiivi | kahlehtivaan | kahlehtiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kahlehtivalla | kahlehtivilla |
| ablatiivi | kahlehtivalta | kahlehtivilta |
| allatiivi | kahlehtivalle | kahlehtiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kahlehtivana | kahlehtivina |
| translatiivi | kahlehtivaksi | kahlehtiviksi |
| abessiivi | kahlehtivatta | kahlehtivitta |
| instruktiivi | – | kahlehtivin |
| komitatiivi | – | kahlehtivine |