kahlehtia

Suomi

Verbi

kahlehtia (61-F) (taivutus[luo])

1. panna kahleisiin

   Nykyisin Suomessa vankeja ei enää kahlehdita.

2. (kuvaannollisesti) vahtia, kontrolloida, ei antaa vapautta

   Mieheni kahlehtii minua; hän ei anna minun käydä ystävättärieni kanssa ulkona.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑhlehˌt̪iɑˣ/
• tavutus: kah‧leh‧ti‧a

Etymologia

• substantiivi kahle (nominatiivivartalo kahle- + pääte -htia)

Käännökset

1. panna kahleisiin

englanti: chain, shackle ruotsi: fjättra, slå i böjor

saksa: fesseln

Liittyvät sanat

Synonyymit

• kahlita

Johdokset

• substantiivit: kahlehtiminen

Aiheesta muualla

• kahlehtia Kielitoimiston sanakirjassa